Kolme nimetöntä ”vapaamuurarin hautaa”

 

Juhana Häme
Julkaistu Koilliskulmassa 2011

Suomessa on kolme nimetöntä hautaa, jotka kansa tuntee ”vapaamuurarin hautoina”: Helsingissä, Tampereella ja Eurassa. Yhdessäkään niistä tuskin lepää vapaamuuraria.

Köyhien ystävä

Kaisaniemen puistossa Helsingissä sijaitsevalla haudalla on kivi, jossa lukee vanhalla ruotsilla: ”Lika godt om verlden vet hvem här hilar, alt nog, Gud känner hvad han gjort och Uslingen välsignar HANS minne” – ”Samantekevää, tietääkö maailma, kuka tässä lepää. Jumala tuntee hänen tekonsa ja kurja siunaa hänen muistoaan”.

Niin vain on käynyt, että maailma tietää erinomaisesti, kuka siinä lepää. Hän on majuri Fredrik Granatenhjelm, joka tunnettiin urhoollisena soturina sekä suurena köyhien ja kurjien hyväntekijänä. Hän on saanut jälkimaineen myös vapaamuurarina, ja siten hänen hautansa on tehnyt arvokasta vapaamuurarien suhdetoimintaa vuosisadasta toiseen. Hänen nimeään ei kuitenkaan löydy vapaamuurarimatrikkeleista Suomesta eikä Ruotsista, ja nykykäsityksen mukaan hän ei ilmeisesti ollut lainkaan vapaamuurari.

Siirto mielipaikalle

Granatenhjelm kuoli vuonna 1784, ja hänet haudattiin vaikuttavin menoin kaupungin hautausmaalle. Jo kuolemaa seuraavana päivänä teki eversti Jan Anders Jägerhorn maistraatille anomuksen Granatenhjelmin ruumiin siirtämisestä vainajan mielipaikalle Kaisaniemen puistoon. On jopa kerrottu, että lupa olisi pyydetty ja saatu kuningas Kustaa III:lta suullisesti Parolassa.  Kirstu siirrettiin seuraavana vuonna. Vasta vuosien kuluttua eversti Lars Jägerhorn antoi pystyttää tälle yksinäiselle haudalle veistämättömän kiven, johon on hakattu edellä siteeratut varsin tunnetut sanat. Omituinen yhteys vapaamuurariuteen oli se, että Kaisaniemen puisto oli Granatenhjelmin ruumiin siirtämisen aikaan vapaamuurarien hallinnassa.

”Toinenkin vainaja”

Charlotta Falkmanin kirjoittaman Granatenhjelmin elämää legendamaisesti kuvaavan romaanin ”Frimurarens fosterson” (Vapaamuurarin kasvattipoika) mukaan paikalle oli haudattu aiemmin majurin nuoruudenrakastettu. Osaksi ruohottuneen kummun alla oli Falkmanin mukaan kallio, johon oli hakattu merkkejä, joita pidettiin Granatenhjelmin hakkaamina tai hakkauttamina: risti ja auringonsäteiden ympäröimä silmä. Ainakaan nykyään ei mitään kalliota ole näkyvissä, eikä tarina toisesta vainajasta tunnu erityisen uskottavalta.

Tärkeä symbolinen rooli


Helsingin Kaisaniemen ”vapaamuurarin hauta”.

Granatenhjelmin haudalle oli varattu tärkeä rooli Suomen vapaamuurariuden historiassa.

Vapaamuuraritoiminta lakkasi Suomessa jokseenkin heti maamme tultua yhdistetyksi suuriruhtinaskuntana Venäjän imperiumiin, ja sittemmin se oli kiellettyä koko Venäjän-vallan ajan.

Suomessa asui kuitenkin ulkomailla asteensa saaneita vapaamuurareita myös kiellon aikana. Vuonna 1908 konsuli A. E. Hjelt kutsui heidät kokoukseen. Granatenhjelmin syntymäpäivänä vappuna nämä vapaamuurarit vähin äänin laskivat Hjeltin kunnostuttamalle haudalle seppeleen ja kokoontuivat sen jälkeen yhteiselle aterialle Seurahuoneelle.

Tällöin päättivät läsnä olleet kolmetoista veljeä perustaa seuran, joka vuosittain kokoontuisi vappuna laskeakseen seppeleen haudalle. Insinööri Oscar Lönnroth sai tehtäväkseen kutsua koolle seuran jäsenet ja kerätä vuosimaksun.

Seura laajeni ja otti vuonna 1913 nimekseen ”Granatenhjelms stiftelse” (Granatenhjelmin säätiö). Jäsenet kokoontuivat salassa yhden vapaamuurariveljen omistamassa hotelli Kämpissä tai jonkun jäsenen kodissa, mutta seppeleen laski aikaisin aamulla varovaisuussyistä yleensä Lönnroth yksin. Säätiön päätarkoitukseksi muodostui herättää uudelleen henkiin ruotsalainen vapaamuurarius Suomessa, ja tämä tarkoitus toteutui S:t Augustin -loosin aloittaessa jälleen toimintansa vuonna 1923. Tällöin säätiö muutettiin yhdistykseksi nimeltä Föreningen Granatenhjelm r.f. (Granatenhjelm-yhdistys), joka huolehtii edelleen Suomen ruotsalaisen vapaamuurariuden taloudellisesta toiminnasta. Koska tärkeällä sijalla yhdistyksen toiminnassa on hyväntekeväisyys, voi sanoa, että majuri Granatenhjelmin henkinen perintö elää.

Vuonna 1926 Föreningen Granatenhjelm teetti majurin haudalle nykyisen rautaisen aitauksen, jota koristavat kullattu vapaamuuraritunnus ja palavat kranaatit, jotka ovat hänen vaakunansa aiheena. Aidan suunnitteli vapaamuurariveli, arkkitehti David Frölander-Ulf. Kun Granatenhjelmin syntymästä tuli kuluneeksi 300 vuotta 2008, yhdistys kunnostutti aidan ja julkaisi Jessica Parland – von Essenin ja Lasse Hedmanin laatiman juhlakirjan. Vappuna lasketaan edelleen seppele.

Tampereella kreikkaa


Tampereen Hatanpään ”vapaamuurarin hauta”.

Myös Tampereen vanhin julkinen muistomerkki tunnetaan ”vapaamuurarin hautana”. Se on Hatanpään kartanon puistossa sijaitseva luonnonkivi, jonka kylkeen on hakattu kreikankielistä kirjoitusta. Teksti merkitsee suomeksi ”Herra tuntee omansa”, ja se on ote Paavalin toisesta kirjeestä Timoteukselle, sen 2. luvun 19. jakeesta. Lisäksi kiveen on hakattu merkintä tästä Raamatun kohdasta.

On ilmeistä, ettei tämänkään kiven alle ole haudattu vapaamuuraria. Nykykäsityksen mukaan sijainnin perusteella kyseessä ei ilmeisesti ole hauta ollenkaan. Messukylän seurakunnan aukottomasta kuolleiden ja haudattujen kirjastakaan ei ole löytynyt mainintaa siitä, että Hatanpään niemeen olisi koskaan haudattu ketään.

Vapaamuurareihin ”hauta” yhdistetään mm. sen takia, että Hatanpään kartanon omisti 1700-luvun lopulla Uudenmaan ja Hämeen läänien maaherra, vapaaherra Hans Henrik Boije af Gennäs, joka oli Suomen ensimmäisen vapaamuurariloosin perustajajäseniä ja myöhemmin sen mestarikin. (Hän muuten omisti edellä mainitun Helsingin Kaisaniemen puiston ja luovutti sen vapaamuurareiden hallintaan.) Boijen hoitaessa virkatehtäviään asusti Hatanpäällä toinen ensimmäisen loosin perustajajäsen, kapteeni Otto Mauritz Brakel. Kuningas Kustaa III, vapaamuurari hänkin, vieraili Hatanpäällä Boijen aikaan ja yöpyikin siellä.

Kiven arvellaan olevan itse asiassa kartanossa 1800-luvun alussa toimineen uskonnollisen piirin aikaansaannos.

Euran suomenkielinen kivi


Euran kirkkomaan ”vapaamuurarin hauta”.

Euran kirkkomaalla sijaitsee salaperäinen kivi, johon on hakattu suomenkielinen teksti, joka muistuttaa kovasti Granatenhjelmin haudan tekstiä: EI OLE WÄLIÄ JOLLEI MAILMA TIEDÄ KUKA TÄSÄ LEPÄÄ. JUMALA TUNTEE JA KIITOLLISUUS SIUNAA HÄNEN. Kömpelöstä kielenkäytöstä päätellen tämäkin kivi on hyvin vanha. Se on selvästi paljon vanhempi kuin Euran nykyinen kirkko, jonka paikalla on aiemmin sijainnut kaksi puukirkkoa.

Hautakivi sijaitsee kirkon seinän vieressä, mikä viittaa säätyläishautaan. Eurassa ei tiedetä tästä haudasta mitään, mutta se tunnetaan ”vapaamuurarin hautana”. Tälle paikalle on haudattu 1700-luvulta lähtien, kun kirkon lattian alle hautaaminen loppui. Vanhat suntiot kertoivat ennen, että haudalla vieraili vuosittain tummapukuisia herroja, jotka harjoittivat outoja seremonioita ja laskivat kukkia.

Kiven tekstissä ei itse asiassa ole viitettä vapaamuurariuteen. Jos arvioimme Euran haudan jonkin verran Granatenhjelmin hautaa nuoremmaksi, on ilmeistä, että tämän muistomerkin pystyttäjä on tuntenut Kaisaniemen hautapaaden tekstin.